Design a site like this with WordPress.com
Aloitus

Haviseva suru

Ruskeat jalat mullan alla ja tuulen sekoittama vihertävä tukka, ei aivan kukka, mutta…

Sakeat sanat, sumuinen mieli,

ei niistä kukaan synkkyydessä kieli,

peikon keitto, peikon mieli.

Peikkokuntaa uhkaavat uudistalot, värikkäät valot, maastopalot!

Peikko sen tietää, syö metsänviileää lientään, alati nostattaa mieltään, kasvattaessaan pieniä rikkajuuriaan takapihoille.

”Täällä näkee peikkoja”

”Ihanat, kauniit ystäväni”